Esson Bensa

Hyvää keskiviikkoa arvon valopäät! On seuraavan verbaalisen oksennukseni aika, toivottavasti ei tullut ikävä.

Tämän päivän myötä lähihoitajakoulutukseni on saavuttanut sen pisteen, ettei virallisia koulupäiviä enää ole edessä. Olen siis (mukamas) valmis astumaan yhteiskunnan oravanpyörään. Olo on kuin hamsterilla häkissä. En voi väittää, etteikö tämä turvallisen opintotuen ja säännöllisen opiskelun pois jääminen hieman jännittäisi, kun olen kuitenkin tähän mennessä koko elämäni kuluttanut takamustani luokkatiloissa viisastelemalla. Olisi vissiin aika yrittää aikuistua muutama pykälä ja tunnen itseni edelleen pahaiseksi kakaraksi.

Päivämme koostui ruotsin suullisen kurssin viimeisistä hetkistä, jotka vietimme katsellen erästä ruotsinkielistä huumorielokuvaa ja käyden syömässä Amarillossa. Ruuan maksoi kulttuurisäätiö osana kurssiamme, joten päätin käyttää hyödykseni meille annetun 15 euron hintakaton ja tilasin hyvältä kuulostaneen whiskey chicken -annoksen. Sapuska koostui muunmuassa viskiöljyllä valmistetusta kanasta, lohkoperunoista ja amerikanpekonista. Sörsselin maku vastasi odotuksia (vaikkakaan ei kyllä maistunut paskaakaan viskiltä) mutta se annoskoko. Olisin voinut syödä helposti kaksinkertaisen määrän. Saatana. Ensi kerralla tilaan kyllä tutun ja turvallisen big burgerin.

Mutta niin. Näin koulutuksemme loppusuoralla olemme aikeissa vetää kaveriporukalla pienet maistit päälle. Amarillossa käymisen jälkeen käväisin ystäväni Alkon pakeilla ja hommasin kunnon redneck-viinin nimeltä Motörhead. Kyseisen pullon teema nojaa siis varsin vahvasti erään kivan bändin musisointiin. Kotimatkalla mietiskelin syntyjä syviä ja muistin, kuinka aikaisemmin olin yhdistellyt edellä mainittua viiniä jokaisen jonnen (lue: varhaisteini-ikäisen ärsyttävän miespuolisen kersan) unelmaan eli Euro Shopper -energiajuomaan (tuttavallisemmin ES). Siitä kirposikin muistelmia muutaman vuoden takaa.

Persoonani paremmin tuntevat henkilöt tietävät, etten varhaisaikuisuudessani ole ollut mikään lestadiolainen alkoholitottumuksissani. Vielä 17-vuotiaana omistin six packin. Eikä kyseessä siis ollut kaljapätsi. Kuntoilin suhteellisen paljon ja elin varsin terveellisesti. Sitten tuli kuuluisa täysi-ikä, tutustuin muutamaan ikätoveriini ja siitä alkoi viinaksilla läträäminen ja syöpäkääryleiden tuhoaminen. Harvaa viikonloppua olin tuona aikana selvinpäin ja kehittelin itselleni humalaisen alter egon nimeltä Ihmesienen Kitaristi, joka pohjautui alkukantaiseen musisointiin lukiokavereiden kanssa perustetussa rautalankaiskelmäorkesteri Ihmesienessä. Sanoituksiemme teema nojasi vahvasti sienien ihmeelliseen maailmaan (siis ruokasienien, ihan oikeesti). Ihmisienen Kitaristina löysin vierelleni pian jokaisen normaalin ihmisen kauhun, Jorma-cocktailjuoman, joka nyt sattui olemaan nimeltään junttia huumorintajuani hivelevä ja lisäksi hinta/alkoholisuhteeltaan Alkon halvin myrkky. Laadukkuudeltaan se ei näin jälkikäteen ajatellen ollut nähnyt edes huonoa keskitasoa, mutta noihin aikoihin join mitä tahansa tarpeeksi halpaa. No, tästä pääsemme erääseen humalaisen varhaisaikuisuuteni kliimakseista.

Kaksi vuotta sitten vietin juhannusta erään kaverin karkeloissa. Erotiikkaa lähentelevä mieltymykseni viskiin oli huijannut minut ostamaan (jälleen kerran Alkon halvimman) viskipullon. Olin juhannuskiimoissani saanut päähäni, että nyt oli aika aloittaa kiipeäminen kohti baarimikkojen  kärkikastia, joten päätin testata päässäni jonkin aikaa vellonutta ajatusta Jorman ja viskin sekoittamisesta. Drinkki sai nimekseen Halpa Huora, kyseessähän kun oli kuitenkin halvin viski, mitä siihen hätään irtosi. Viinapääni on aina ollut olematon, koska painan suurin piirtein tulitikkuaskin verran. Päähänhän tämä neronleimaukseni sitten nousi. Hyvin hatarien muistikuvieni mukaan olen lähtenyt sitten kävelemään kotia kohti tuhannen kännissä juhlien loputtua ja seuraava muistikuvani on tien varrella makaaminen poliisitädin heräteltävänä. En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut heräämisestä unten mailta, enkä ollut tuolloinkaan, joten järkevyyksissäni halusin piristää ilmapiiriä toteamalla "Onks nykyään naispoliisejakin?". Jostain syystä poliisitätiä ei naurattanut. Pääsin ilmaisajelulle maijan takatilaan ja sain oman kivan keltaisen patjan Seinäjoen juoppoputkasta kaltaisteni pummien seasta. Tämä kokemus hieman ravisutteli. Ainakin drinkkini jäi historiaan tähän asti typerimpänä päähänpistonani. Ja tilannekomiikassani voisi olla parantamisen varaa.

Mutta eksyin aiheesta. Palatkaamme kotimatkalleni Amarillon jälkeiseen nykyhetkeen. Muisteluideni kirvoittamana haluan tänään lanseerata kerran aikaisemmin kokeilemani ja turvalliseksi toteamani Motörhead-viinin ja ES:n sekoituksen. Baarimikkouteni toinen virstanpylväs tullaan tuntemaan pärisevällä nimellään Esson Bensa. Jokainenhan meistä toki muistaa mainoksissakin pyörineen Esso-huoltoasemien iskulauseen "Esso. Se ainoa oikea.". Drinksussanihan tämä toteamus viittaa ES-energiajuomaan. Bensa-osio puolestaan viittaa litkuun, jota on käytetty aikojen alusta lähtien sekä Esso-huoltsikoilla että moottoreissa (viitaten Motörhead-viiniin). Kyllä pärisee. Eikös viisasteluni olekin nyt saavuttanut tohvelieläimen mittasuhteet?

Tähän taidan lopettaa tältä erää filosofiset itsetutkiskeluni. Lopuksi haluan todeta, etten erityisemmin suosittele arvon lukijakuntaa tutustumaan lähemmin tässä tai myöhemmissä postauksissani esiintyviin ääliömäisyyksiin. Tekstejäni pitää ennemminkin ajatella viihteellisinä varoittavina esimerkkeinä, jotta juuri Sinä et olisi yhtä idiootti. Nyt on aikani pistää essu päälle ja vetää kumihanskat käteen. Ei, en rupea fistaamaan. Puhuin tiskaamisesta. Kuulemiin, höppänät.